Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Uusimmat runot löytyy täältä...

***

Juhannus aattoiltana satoi..

Katselin ikkunasta, ja päätin,

kukkaset saavat puuttua tyynyn alta..

Ja toden sanoakseni, unet ovat aiemminkin

jääneet anniltaan vähäiseksi…

Aamulla tyynyllä on kyllä tallustellut muutama lehtikirva

ja ruohotahra irtoaa vaikeasti..

Onko tässä nyt luovuttamisen meininki?

Romantiikka lopussa?


Ei. Toivottavasti prinssi ajelee vanhalla

kolisevalla traktorin kuvatuksella, ja pyytää kyytiin.

Kapuan ilomielin, ja prinssikin saa tilaisuutensa.

Eläköön ikään sopiva romantiikka!

Ja minäkin luulen olevani jälleen nuori…

Hei prinssi, ota vatupassi mukaan,

mökkiin pitäisi tehdä uudet rappuset…

                                                                   Tuula

***

Juhannus ja mittumaari
yössä valvoo vaari.

Mieli matkaa nuoruuteen
silloin yössä paljon
kuuli - näki.

Aurinko ei lainkaan laske
Kuusikossa kukkuu käki

Rintaa polttaa nuori lempi
tyttö punaposki empi - empi.

Rakkaus sai vallan  heti.
Poika tytön syliin veti.

Kesä yö  sai  sen aikaan.
Vaipuivat he juhannuksen taikaan.

                                                                                    Liisa Suomäki.

***

Kuljen pellonlaitaa;
Lokit sinisellä taivaalla
ja  vihreällä pellolla.
Keltainen Hiirenherne
kurkistaa pienenä tienvierellä
kun Harakankello soittaa
hiljaista melodiaansa.
Joutsen lahdella  lipuu verkkaisesti.

Mutta  luoteesta tuulee.
Vedän villatakin  tiukemmalle.
Miksi  juhannussää  usein pettää.
Pettäköön.

Lapsenlapsi tuo Lupiinin kukkia
jättikimpun.
Vihmokoon sade.
Riehukoon tuuli.
Sydämessä asuu  mittumaarin
haaveet ja tunne.

                                                                      Aino L.

***

Tämä hetki,
    se on pieni siru kaikkeutta.
Hetki sinulle ystävä
    hetki arjen keskellä.
Hetki kohti jotakin
    hetki tuntemattomaan.
Hetki ilon surun tai rakkauden.

Hetki hetkessä
    kohti kokonaista.
                                                                                  Liisa Suomäki

***

Niin varma  hurmaavuudestaan
kuin toukokuun koivu
koko metsä huokaa
ensimmäiset silmut aukenevat
uusi vihreys pelmahtaa maailmaan...

Tämän ikäisen naisen
pitää kerran päivässä
kävellä metsässä koivunlehtien syntyessä!
Luomakunta olisi paljon houkuttavampi
        .....  ikänaiset olisivat täynnä
      hurmaamisen  pikanttia sipaisua!

Oh – la – laa!
                                                                                Tuula Kaihlajärvi


Rakastan tätä elämän syyskesän päivää,
jolloin takana on kevätmyrskyt
ja keskikesän helteet....

Tämä hetki
on täynnä mahdollisuuksia...
vieläkin
täytyy vain keskittyä
olennaiseen.

En valloita enää maailmaa
      voin valloittaa  vain itseni
uusilla ajatuksilla
teoilla, ideoilla.
Lähimmäisilleni on myös siitä iloa,
jos jaksan innostua!
                                                                                         Aino Leed   

≈≈            

 Yllätys.

Herätit keskiyöllä
kuunsirppi  nauroi meille

tapanasi ei ole valvoa
tähän aikaan
siksi minua naurattaa.

Olet unisen lämmin
jännitän kun nouset
polvillesi
lasket kätesi olkapäälleni
yrität puraista rajusti.

Olen onnellinen
en osannut kuvitella
suhdettamme näin läheiseksi.

Ollaan aivan hiljaa
ettei kukaan  kuule.

Katsot  oikein läheltä
ilkamoivasti silmiini,
haluat taas puraista
olkavarresta.

Ihanaa ennenkokematonta!

Äkkiä  luistat lattialle,
jossa huomasit pienen muovitraktorisi.

                                                                            Aino Leed

¤¤¤

JUHLARUNO.
Kirjoitettu 1990.

TÄSTÄ SE ALKOI.


Miehet vahvat salomailta
kaatoi kasken, raivas pellon
katsottu ei aikaa kellon
pystytettiin pirtit omat
ahon laitaan, järven rantaan.

Kansa kasvoi - väki vahvoi
haluttiin vaurautta,
tarvittiin taitoa.
Eteenpäin omin ehdoin.

Etsivät he yhteishengen
miehet laati suunnitelmat
kuinka hoitaa lapset, karjan
kaunistella pihapiiri,
kurssit monet kudonnassa
ruuan laittoon runsautta.

Kylät ovat kehittyneet
opittu on viljelemään.
Maamies - Kansan kivijalka
yhä uskoo ammattiinsa.

                                                                         Liisa Suomäki

***

TIETO JOKA TULEE KAUKAA...


Tänään toukokuun toisena päivänä
leivoin leipää, oman pellon rukiista.
Navetan orressa, pesän reunalla
lauloivat kaukaa tulleet
kultaisin äänin.
Aina-Vihreän maan lapset
eivät ymmärrä
mitä se on
kun lumen ja jään alta
paljastuu Äiti Maa.

Meille on kerrottu aikojen lopusta:
Viimeiseen päivään asti on maamies pellollaan

Joka päivä
Elä, usko, toivo, rakasta!
Minuuteista, tunneista
tulevat päivät, viikot, vuodet.
Tartu auraasi, kyntömies!

Tieto, joka tulee kaukaa
isiesi isiltä
on yhä olemassa.
Kipinä sinussa.
Siirrä se , istuta lapsiisi
niinkuin kylvät jyvän maahan.

Sillä maa on ikuista.
Siinä on elämän siemen,
mustan, pehmeän mullan hyväily,
päivän lämpö
niitetyn heinän jälkeen
vihreän ruohon tuoksu...

Lapsen hymy kehdossaan.
Aina syntyy uusi peltomies,
jolla on sielussaan
mullan ja elämän sydämen lyönnit.

Tämän päivän lapsi
on mies parhaudessaan vuosikymmenten kuluttua.
Hän tarvitsee rinnalla kävijää,
tukijaa, puolestapuhujaa
Yhdentyvän Euroopan
puomittomien ja tullittomien rajojen sisällä.
Kuulumme yhteen.
Polku tuvasta toiseen pysyköön tallattuna!
Eläköön, kehittyköön
vihreänä pysyköön ja vaurastukoon
Suomi ja sen Maaseutu.

                                                                                    Tuula Kaihlajärvi.
***

TÄHÄN ON TULTU...

Tämän rukihisen maan kansa
ei innostu rankanleipäkulttuurista.
Kiviset peltonsa raivanneena
se haluaa edelleen sekoittaa
puhtaan jauhon kirkkaaseen veteen
lämmittää uuninsa kotimaan puulla.
Paistaa tuoksuvan leivän puhtaasti
ilman sallittuja lisäaineita.

Tätä halusivat talonpojat jo vuosikymmeniä sitten,
jolloin saunassa syntyneiden sukupolvi
kävi kiertokoulua
risukarhit vaihtuivat ensimmäisiin hankmoihin

viikatteet hevosvetoisiin koneisiin.
Uusi pelto kaskisauhullaan
työnsi metsänrajaa kauemmaksi...
Käsinlypsäjien ikäluokat tekivät
otsansa hiessä työtä,
että tulevilla polvilla
olisi helpompaa kivettömillä pelloilla.

Nyt on kaikkea liikaa - sanotaan.
Vain nälkäinen ei ymmärrä
kuinka ruokaa voi olla liikaa.

                                                                          Aino Leed.

***

Tänä jouluna

taivaan monien tähtien joukossa

Joulutähden vieressä

yksi uusi

suuri ja kirkas

Sinäkin olet saanut oman tähden.

Me ikävöimme teitä

jotka edellämme lähditte

-

Aivan sama

säkenöivät pakkaset

tai musta maa

Tähdet näkyvät

Sinisen mustalta taivaan kannelta

Katsele sinne

anna joulun laskeutua sydämeesi

Sytytä kynttilä

huomaa pieni enkeli sen vieressä

Hänellä on sanoma.

Joulun valoa kaikkialla

Kuuntele

Yössä havisevat siivet

                                                Tuula

***

Joulunrauhaa.

Mistä löytyisi postikorttien
kullattu joulurauha: lapset
samettimekossaan,
äiti kiireettömänä, levollisena
isä leppoisalla tuulella
lanttulaatikon tuoksussa?

Oli perheellä jouluaaton
kattaus kohdallaan,
pleikkari suljettu
videot sammutettu
                  kun joulurauha julistettiin -
mutta nuorikansa protestoi.

Kuka kylväisi heihin joulurauhaa?

Aaton hartauteen,
kynttilöiden loisteeseen
Enkeli taivaan lauluun,
jouluevankeliumin kuuloon
myös nuoriso ajeli,
huulillaan nauru; kerrankin
joudetaan äidin kanssa kirkkoon.

Mistä heillekin löytyisi joulurauha?

Illalla pukin käynnin jälkeen
olohuoneen kaaoksessa
soi Sobranos musiikki,
joku lapsista vielä kaipaili
puuttuvaa lahjaa
                  pakettivuoren keskellä!

Koska heillekin löytyy  joulunrauha?

Myöhään illalla kaikki jouluvieraat
nukkuivat väsyneinä
jouluyön tähtivalaistukseen.

Heräsin varhain aamulla
kuuntelemaan radion joulukirkkoa.
Siellä tuttu, elämän koettelema urkuri
soitti: - Oi jouluyö... ja minulla
oli hetkinen  JOULUNRAUHAA.

                                                                     Aino Leed

***

Taas kerran se on ohi.
Kesä.
Kauan sitten kesät  pitkiä ja lämpimiä.
Vuosi vuoden jälkeen
vauhti kiihtyy.
Koivu tuskin hiirenkorvalla,
kohta täydessä koossa.
Ruska riipimässä paljaaksi.

Mielenikin riisuttu alastomaksi
syksyn tulla,
vielä kerran loistaa,
kulottua, haurastua
maatua -
                                                        Liisa

***

Valkoinen ruusu
romanttisen keskikesän symbooli.

Nuoruuden unelmani: - jos pääsen
naimisiin, hääkukkani on
kotipihan juhannus ruusu.

Eräänä vuotena
elokuun lopulla.
olin morsian
tummanpunaisen ruusukimpun kanssa
Valkoiset kukat oli jo kuihtuneet.

Ehkä morsiuskimpun
voimakas väri
on tuonut liittoomme
pitkämielisyyttä.
                                                                           Aino

***

Juhannusruusu
 kaunis kuin unelma kesästä?
   Älä taita
   älä kerää
   sitä ei ole tarkoitettu kimpuksi
Pieniä pistäviä okaita täynnä
Päiväkausia keräilet niitä kämmenistäsi..
Juhannusyön pihoilla,
aittojen hämyisillä seinustoilla
se tuoksuu ja lumoaa..
 Palanen kauneinta
 mitä maa,
 tämä maa on kasvattanut

                                                                          Tuula


Jos lokakuun illassa
kukkuisi käki
ja peipponen visertäisi
kuusikossa,
kulkisi  talven odotus
pikavauhdilla.
                                                      Aino

***

Kuulaassa kesäyössä
kukkii ruusu valkoinen

Valkoinen on puku,huntu,
kukat morsion.

Läsnä - juhlan tuntu-
                                                                                Liisa

En nähnyt meteoriitti myrskyä.

Kerran sadassa vuodessa
pyrstötähden  helmukset kipinöivät
taivaalla  yhden yön
ja minä nukuin.

Onneksi oli pilvinen yö.
                                                     Tuula


©2017 Akat asialla - suntuubi.com