Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

***

KEIKKATUNNELMIA

Siunatuksi aluksi: Ellemme olisi saaneet omalle kylällemme Kansalaisopiston kirjoittajapiiriä 80- luvun alussa. Ellei Heikki Mikkonen olisi lähtenyt sitä vetämään. Elleivät Arja ja Pertti Neittaanmäki, Airi Heinänen (sekä Voitto Leed varamies) olisi olleet kanssamme, kun kahden vuoden ajan kokosimme yhdessä PARSIMUKSIA, ensimmäistä kylän runo antologiaa näiltä jokirannoilta – tätä nettisivuakaan ei olisi. Kiitos teille ystävät. Vaikka silloin emme tienneet, kun kolmestaan jatkoimme kirjoittamista, mitä kaikkea siitä seuraa…

Vuoden 1980 juhannuksena Liisa oli radiossa runoineen, Saarijärven aamukahvi lähetyksessä. Tästä jutusta oli seurauksena, että Leena Pakkanen halusi tulla tekemään meistä radio ohjelman. Se oli jännittävää. Menimme Liisan kodin vinttikamariin, mikrofoni pöydälle ja siitä vain rupattelemaan. Kun mikki pantiin päälle, ei sanoja tahtonut löytyä. Oli se niin uusi juttu.

Ohjelma tuli ulos vuoden lopulla, Veikko Sinisalo oli ollut kuulolla ja hän kutsui meidät seuraavana kesänä Kajaanin Sana- ja Sävel tapahtumaan 1986. Sinisalo nimitti meitä ”tämän ajan kansanrunoilijoiksi”.

Kajaanin tapahtuma oli monipuolinen ja on vieläkin. Saimme nähdä ja kuulla monta esitystä. Meidän juttumme oli eräänä iltapäivänä. Jännitti, yleisöä kohtalaisesti, joka eli mukana. Mutta yhtään lehtimiestä ei enää näkynyt, joten esityksemme ei ylittänyt uutiskynnystä. Tärkeintä meille oli mukana olo, josta palkinnoksi saimme pienet koristekanteleet.

Se juhlarunoelma, jonka teimme kutsusta ELÄVÄ MAASEUTU – kampanjan avajaisiin Vihdissä, oli 5.1 1988. Liisa esitti sen, Aino ja Tuula pääsivät mukaan sisäasiainministeriön maksaessa lentoliput. Eturivissä istuivat presidenttipari ja pitkä liuta ministereitä. Muita artisteja olivat Mikko Alatalo (jonka kanssa Liisa pääsi verhon taakse) ja Värttinä. Koska runoilija tuli sieltä elävältä maaseudulta, esiintyi hän navetta saappaissa (pestyissä) huivi päässä ja haalarit päällä, että sanoma menisi paremmin perille. Ainon äiti kauhistui valokuvaa katsoessaan, jossa Liisaa tervehtii valtion päämies: ” Herrajjie, ja sillä on navettavoatteet voan peällä, ja isossa juhlassa!” Juhlan jälkeen söimme päivällistä baby porkkanoineen maaherrojen pöydässä! Lensimme illaksi kotiin Finnairin sinivalkoisilla siivillä. Seuraavien päivien sanomalehdet kyllä huomioivat tämän tilaisuuden runsailla kuvilla.

Valtakunnalliset OPAS – päivät Saarijärvellä oli myös erikoinen tapahtuma meille v.1989. Saimme tilauksen:” tehkää juhlaruno näille monitaitoisille ihmisille, joille koko maailma on avoin”. Pistimme mielikuvituksen liikkeelle ja löysimme elämän kirjosta monenlaisia oppaita, joita sovelsimme päivän teemaan. Tarinoiden lopuksi oli mukana maailman kuuluisin opas, Tähti, itämään tietäjien oikean tien neuvoja. Jälleen yksi uusi kokemus!

Jyväskylän Yliopiston juhlasalissa oli Maa - ja Kotitalousnaisten suuri juhla. Eero Piirto lauloi ” Sontakuorman päällä ” – lauluaan ja meillä oli esiliinat edessä. Ohjelman olimme kirjoittaneet paperilapuille eteemme lattialle, mutta sitä ei yleisö nähnyt, koska esitimme korokkeelta. Kotimatkalla oli sellainen suolaton olo, että olimme antaneet kaikkemme… Mutta Eero Piirto tervehti meitä sen jälkeen tavatessamme!

v. 1992 oli meille juhlava. Saimme olla mukana kolmessa erilaisessa, merkittävässä tapahtumassa. Keski-Suomen radion toimittajat Pirkko ja Kari Peippo tekivät ”Kansanpalvelija ” nimistä ohjelmaa, ja meitä pyydettiin yhden ohjelman vieraiksi. Se jännitti. Kokemus oli odotettua parempi, toimittajat saivat meidät unohtamaan ympäristön, ja lopputulos oli meidän näköinen. Itsekin ihmettelimme..

Toinen sen vuoden suuria keikkoja oli TARVAALAN MAATALOUSOPPILAITOKSEN 125 – vuotisjuhla. Juhlarunoa kirjoitimme kauan, koska Pirkko Määttälän historiikki oli laaja-alainen ja meitä pyydettiin poimimaan tärkeimmät asiat ja historian solmukohdat. Kolealla äänellä Aino muistutteli pitkin kesää: ”Se Tarvaala, onko valmista ?..”

Stressiä pukkasi pintaan, kun tekstiä käänneltiin. Tunnelmia opetustyöstä ja elämästä kaivettiin yli sadan vuoden ajalta. Mutta löysimme sieltä totuuden: ”MAASTA MAAILMA ELÄÄPI. ” Muistimme mukaan tämä oli ainoa meidän töistämme, jonka tilaaja halusi kuulla ennakkoon.. Olimme saaneet vapauden tehdä ja he halusivat tietää miten asian käsittelimme.

Tehtävän suoritettuamme suuren juhlavierasjoukon edessä tuntui ihan pikkuisen hetken siltä, että ehkä me jotenkin siinä onnistuimme.

Kolmas sen vuoden merkittävä tapahtuma oli KORSULAULUJA JA KIRJEITÄ, jonka järjestivät Teatteri Lumperon näyttelijät, Y-sisters kuoro ja soittajat, sekä Akat.

Se oli kunnianosoitus vanhemmillemme. Esitys oli koskettava, eikä Ainon äiti olisi millään halunnut lähteä kuuntelemaan, kun hänen ja miehensä sotakirjeitä luettiin. Esityksen näki ja koki kaikkiaan 2600 henkeä, aina Jyväskylää myöten, jossa oli valtakunnalliset Veteraaninaisten päivät. Yhä vielä sen esityksen riipaisevan tunnelman löytää itsestään.

Maatalousneuvonta 100-VUOTISJUHLA oli kesällä 1993 Jyväskylän kaupungin teatterissa. Meiltä tilattiin esitys, joka käsitteli tätä aihetta. Sitä löytyi koska ” Meitähän on sitten neuvottu..” Oli erittäin mielenkiintoista nousta suuren teatterin lavalle. Pyysimme lavaste miehiltä mikrofonia. Nämä sanoivat, ettei niitä tarvita. Esitys alkoi ja loppui. Etupenkillä ministereitä ja kansanedustajia nauratti, mutta tuttu takapenkissä istuja sanoi, ettei tänne kaikki kuulunut. Se vähän latisti tunnelmaa. Kuitenkin maakuntalehti Keskisuomalainen laittoi meidän ison värikkään kuvamme parhaalle paikalle ja juhlapuhuja oli pienenä otoksena alempana. Kiitos! Kerran näinkin päin! Koko elämänsä neuvoja vastaanottaneet olivat saaneet puheenvuoron!

Jyväskylän kaupungissa on aina keväisin YLÄKAUPUNGIN YÖ, oikein monimuotoinen tapahtuma. Yhden ainoa kerran saimme kutsun sinne runoinemme. Olimme Kirjailijatalolla tiettyyn aikaan oman settimme kanssa. Penkissä istui pari tuttua, ihmisiä vaelsi kaljapullojen kanssa, ovi kävi koko ajan, kukaan ei kuunnellut. Joku porukka istui pienen ajan ja lähti. Sekin puolituntinen oli hauska kokemus, jollaista ei ennen meillä ollut. Pohdimme miltä toisista esiintyjistä on mahtanut tuntua kaikkina vuosina, kun yleisö vaeltaa eikä kuuntele. Aamulla puhtaanapitoihmiset lakaisevat roskat.

KULTTUURIRUUKKI oli Karstulassa v.2001, jokavuotinen tapahtuma, eri aihein. Jälleen kerran olimme päässeet tilaisuuteen, jossa käsiteltiin maaseudun asioita. Oli ministeriä ja opetusneuvosta Helsingistä, jotka eivät luvanneet iloa näille pelloille. Kirjailijat Orvokki Autio ja Heikki Turunen olivat kanssamme samoilla linjoilla, Heikki jopa puheessaan siteerasi:”niin kuin nuo akatkin sanoivat..” Me loimme toivoa tuohon toivottomuuteen. Illalla keikan jälkeen olimme kuin hakattuja, niin fyysisesti kuin henkisestikin, oli se niin mielenkiintoinen ja haastava tilaisuus. Tuli samanlainen tunne kuin joku olisi ennustanut lyhyttä ikää vaikean sairauden kanssa. Kaikkeen sitä joutuu, kun joskus on kirjoittanut runon tavallisista asioista selkokielellä.

KAHDENTOISTA MINUUTIN SESSIO!

Eläkeliiton valtakunnalliset Kesäpäivät olivat Jyväskylän Paviljongissa v.2005. Saimme kutsun sinne esiintymään Saarijärven Pelimannien kanssa, aikaa annettiin tosiaan 12 minuuttia. Sitä harjoiteltiin melkein sekundaattorin kanssa. Yleisöä 3000 henkeä. Esiintymislavan kummallakin puolella suuret Tv-ruudut, joista näki esiintyjät tarkkaan. Se oli mahdoton tilanne meille! Ei se edes jännittänyt! Ohjelmamme oli kevyt ja Rauni, Toivo ja Veikko soittivat nostalgisia kappaleita. Eturivissä arvokkaita herroja, joita katselimme silmiin runon mukaan: ” Valkoiset paidanhihat käärittyinä, hän tanssi ihanasti tangoa..” - Yleisö eli nauraen mukana. Bumtsi-bum mikit eivät tahtoneet pysyä paikoillaan, se jännitti. Siitäkin selvittiin, mutta kyllä me olimme ihan poikki illalla, vaikka oli uudet mekot päällä!!

TELEVISIOON??

Ohjaaja Kimmo Leed Helsingistä seuraili harrastustamme ja oli sitä mieltä, että Akoissa olisi ainesta Tv- ohjelmaan. Hän soitti v.2005 ja kysyi :”Lähdettekö mukaan, laitan Tositarinan käsikirjoituksen Tv- ykköselle”? Totta kai, jos Sinä olet sitä mieltä ja ehdotus menee läpi siellä päässä!!

Se onnistui, ja seuraavana kesänä alkoivat kuvaukset.

Se se vasta kokemus oli!! Mutta ah, niin erikoista ja ennen kokematonta! Käsikirjoitukseen kuului, että meidän pitää suunnitella ohjelma omaan Taiteilijajuhlaan!? Akat asialla 20 vuotta. Kamera pyöri monta päivää, Kimmo Leed ohjasi, JP Passi kuvasi, Jukka Tappola Oulusta sävelsi musiikkia. Juhlat pidettiin. Meillä oli vierailemassa Pelimanneja ja Kannonkoskelainen lauluyhtye ”Sopivan monta”, joka oli se piste iille. Tilaisuus oli meille elämys, suosionosoitukset, lahjat ja kukkaset lämmittävät vieläkin!

Tositarina SISKOTTOMAT tuli ulos lokakuussa 2006 ja uusintana kesäkuussa 2008 kaksi kertaa. Palaute mikä ohjelmasta on tullut, on tosi lämmin. Sana mikä näissä yhteydenotoissa aina toistuu: ”koskettava, lämminhenkinen, aito.” Katsojia ensimmäisellä kerralla oli 425000. Tästä me nautimme koko loppuelämämme.

Keikoistamme kotoisimmat ovat vierailut palvelutaloissa, vanhustenkerhoissa, lasten päiväkerhoissa, seurakuntien tapahtumissa. Niissä me olemme yleisön kanssa samalla viivalla, ei tarvitse ujostella eikä jännittää. Olemme kuin suurta perhettä. Niinkuin naapuri olisi tullut käymään. Siitä huolimatta, että Tampereen kaupungissa kuuntelijat esityksiimme tullessaan sulkevat erilaisen kodin oven lähtiessään. Ihmisten asiat, toiveet ja tunnot ovat niin samanlaiset kaikkialla.


Vanhaa talvinostalkiaa... Tämäkin on historiaa!

-----

Tässä tätä uudempaa historiiaa, onhan siitäkin jo vuosi, kun siiryttiin diki ja virtuaalimaailmaa!

Tekstit ja kuvat kulkee biitteinä lankoja sekä ilmoja pitkin???

Tästä se alkoi "Akkain" kotisivujen suunnittelu 27.05.08 klo 12.30
27.05.2008 16:48 | 

Tarvittiin siinä vähän "ukkoakin", metsästä suoraan sviittiin???

Kohta olemme kaksi kuukautta seurustelleet täällä "netissä" tämän näkymättömän "Heikin" kanssa. Aika on mennyt siivillä. Hän löytää meille aina uusia kuvioita. Olisimmepa vielä iältämme "viijesti vetäviä", niin kuvatkin onnistuisivat paremmin. Tärkeintä on sanojen ja kuvien liike, onneksi vihdoin viimein aurinko paistaa, rakas lämmittävä aurinko!Jäädään kuulolle.

- - Aino - - 25.7.2008 20:12
IP: 87.93.156.118  | Poista | Piilota

Kiitos Aino! Kylläpä lämmitti "ukon" mieltä tuo huokaus, kiva että ukostakin on joskus hyötyä??? Runorikasta ja hauskaa Juhannusta sateesta huolimatta!

- Heikki... - 18.6.2008 19:21
IP: 88.195.207.54  | Poista | Piilota

Kuinka ihmeessä me olisimme saaneet näitä sivuja kolmestaan kasaan,

jos "ukko" sieltä metsästä ei olisi luvannutkaan tulla kanssamme Linnan Liisan sviittiin suunnittelemaan. Kyllä miehet ovat tarpeellisia, eikä tämä ole ainoa huokaus elämämme aikana!-

Aino

17.6.2008 16:36



©2017 Akat asialla - suntuubi.com